keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Ironman Mallorca 27.9.2014



Raportti Ironman Mallorcan kokemuksista löytyy Arctic Sports Addicts  brändisaitilta  - ASA X HEAD

http://www.arcticsportaddicts.fi/brandit/head-swimming/uncategorized/sarin-kisaraportti-ironman-mallorca-27-9-2014/

Käy tutustumassa muutoinkin ASA:n sivuilla. Löydät taatusti paljon mielenkiintoista tutkittavaa.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Kylmästä lämpimään

Nyt on loma ja hot hot hot! Eihän lomailu voi paljoa paremmaksi enää mennä. Aamulenkki metsäpoluilla tehty ja eilinen pitkä yhdistelmä (1,5 km uinti, 85 km pyörä, 10,5 km juoksu) superhelteessä ei juurikaan painanut kropassa. Nyt blogia kirjoittelen bikineissä kotiterassilla. Ihanaa!!
 
Viikonloppu meni ihanasti Santerin rippijuhlahumussa. Sunnuntaina juhlittiin lähisuvun ja muutamien ystävien kanssa huippukeleissä meidän nuoren miehen rippijuhlaa.  Tuli samalla nuorelle miehelle kunnon testi: miten selvitä patsastelusta helteessä mustassa puvussa. Itsellänikin tarjoiluhulinan lomassa helteessä huhkiessa välillä karkas ajatus viielntävään veteen. Arvelin, että  illalla vielä ehtisin uintitreenin järvessä tekemään, mutta eihän se ihan niin mennyt. Ihan parasta oli keskittyä kerrankin huolella ainoan lapsukaisen ensimmäiseen seremonialliseen juhlapäivään.  Siitä muutamia kuvia:


 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Ennen juhlahumua viime viikon alkupuolisko meni vielä viimeisissä työpuuhissa, mutta varsin mieluisissa sellaisissa - Tahkolla.  Kestävyysurheilijoiden riemuksi alueelle ollaan kehittelemässä  Tahko Span liidaamana todella huippujuttuja. Yksi huikeimmista on Triathlon Training Center =  kiinteä harjoitteluympäristö triathlonin treenaamiseen, upea vaihtoalue lukittavin säilytyskopein sekä palvelukonsepti triathlonryhmille treenileiritoimintaan.  Syvärinlahteen on jo saatu valmiiksi  uintirata - HEADin poijulla merkattuna.  Uintirata lähtee ponttoonisillan vierestä. Rantaan rakennetaan vielä nousuliuska lähiaikoina.  Vesi oli vielä viime keskiviikkona erityisen piristävää - eli hyytävää, mutta ihan pakko oli 750 metrin rata käydä koeponnistamassa. Viimeistä kolmion siivua uidessani rauhoitun jo sen verran, että ennätin ihailemaan maisemia. Tahkovuori oli varsin vehreä ja upea näky uimarin perspektiivistä.  Ihan uudenlainen maisemakokemus uidesssa. 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Boutique -kisailua Vanajanlinnassa

SM-kisojen jälkeinen aamu oli yhtä juhlaa, vaikka tassuparkani oli aikamoisen kipuinen - kantapää ei siis kestänyt askeltamista  ollenkaan.  Lähtökohdat  triathlonkisailuun ei siis välttämättä ihan parhaat mahdolliset. Siitä huolimatta ihana auringon paiste ja  mukava odotusarvo nostatti fiiliksen korkealle. Tiesin, että luvassa oli ihan parasta mahdollista kisameininkiä.  Finntriathlon -perheen uusi jäsen - Finntriathlon Vanajanlinna  oli viimein starttia vaille valmis. Lauantaina linnan ympäristössä oli jo kisattu Bisnestriathlonin merkeissä, joten sunnuntain kisaporukka pääsi starttaamaan jo kertaalleen testatulle kisabaanalle. Huippujärjestelyt, superympäristö ja -olosuhteet, aurinkoinen keli ja mahtava kisaporukka =  odotettavissa ainutkertainen kokemus!
Kisan odotusarvoa nostatti merkittävällä tavalla myös se, että olen päässyt tekemään kuluneen vuoden aikana CreaMentors -tiimillämme mielenkiintoista duuniprojektia yhdessä Vanajanlinna Groupin yrittäjien kanssa.  Olemme rakentaneet yhdessä uudenlaista palvelukonseptia, jossa yhdistyy bisness, wellness ja sport. Sportness on Vanajanlinna Groupin uusi palvelukonsepti, joka pureutuu työtehokkuuteen virittämällä johtoryhmien ja avaintiimien iskukykyä. Kestävän bisneksen kulmakivet teroitetaan valmennushenkisen Sportnessin avulla huippuunsa. Laadun takeena toimivat Suomen sportti –ja hyvinvointialan kovimmat huippuosaajat sekä Vanajanlinna Groupin permiumtason palvelut ja palveluympäristöt.  Kesäkuun alussa pääsimme julkistamaan Anu Helinin nimityksen uuden palvelun liidaajaksi. Sportness Manageri Anu aloittaa Vanajanlinna Groupin palveluksessa elokuun alussa, joten syksyn mittaan on lupa odottaa kiinnostavia uutisia Sportness -palveluista ja -tapahtumista.  
Itse kisaan....
Kisaan oli starttaamassa erityisen hyvän fiiliksen poppoo - hiukan alle 100 kisaajaa ja mukana monta ensikertalaista.  Töpöstely kipeällä tassulla toi toki oman oudon valmistelufiiliksen, koska arvelin, että osaltani kisa jää uinti-&pyöräilykisaksi. Lisäksi edellisen päivä hytistely kylmässä kisassa oli vähän verottanut iskukykyä. En antanut ajatuksen häiritä, koska tunnelma oli muute korkealla. Olin mukana kisassa HEAD Ambassador -tiimiläisenä ja HEAD oli mukana myös kisan yhteistyökumppanina.  Lisäksi fiilistä nostatti se, että transitio -alueella näkyi iloinen määrä pinkkejä renkaita. #pinklwheels #TeamElinaJouhki oli siis vahvalla edustuksella mukana kisassa. Pinkit renkaat itse asiassa aiheuttivatkin pientä hämminkiä uinnin jälkeisessä transitiossa. Nousin naisten kärjessä uinnista ja vaihtoon sännätessäni seurailin pitkää pyöräriviä ja pinkkejä renkaita. Juoksin siinä innostuksissani pitkäksi ja omat renkaat ihan hukassa. Täydellä ilolla tällaisen sähläyksen kyllä tein. Ihan huippua, että pinkkiä väriä renkaissa oli sekoiluksi asti :)
Itse kisa sujui iloisissa fiiliksissä. Pyöräily suoritettiin viitenä kierroksena suljetulla reitillä kauniissa ympäristössä glof -viheriöiden välissä.   Ihan totaalista puristusta en todellakaan onnistunut saamaan aikaan, mutta olinpa intoa täynnä, kun pyörän jälkeen vaihdoin Newtonit jalkaan ja totesin, että mä pystyn juoksemaan. Juoksureitti oli mukava yllätyksellinen, kun päästiin mm. luikahtamaan kolme kertaa linnan muurin läpi ja mutkittelemaan mukavasti Linnan ympärillä.  Kokonaisuudessaan kisareitti oli upean kompaktisti muotoiltu. Isot kiitokset Finntriathlonin organisaatiolle!
 
Kisailun jälkeen boutique -henkinen kisa sai niitin, kun tarjolla oli ylelliset sauna- ja peseytmisolosuhteet  sekä  kaiken kruunaaja: herkullinen brunssi linnan juhlasalissa. Ensi vuonna tämä kisa on aivan taatusti ykköslistalla monen kisaajan kalenterissa. Suosittelen!
 
 
 

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Sprinttailua ja sähläilyä

Heti kärkeen joudun toteamaan, että nyt joudun blogimaailman rytmiin suhteutettuna palaamaan historiassa kohtuuttoman pitkästi menneisyyteen - kesäkuun alkuun.  Triathlonin kisakausi pääsi omalta osaltani käyntiinVantaaTriathlonissa, jossa HEAD oli näyttävästi mukana kisan yhteistyökumppanina. Mukana kisakauden avausta olis juhlistamassa HEAD Swimmingin edustajat, jotka tulivat Ruotsista seuraamaan kisaa.  Erityisen hienoa oli treffata ennen kisastarttia itse mestari Daniel, joka on uuden HEAD Black Marlin -märkäpuvun suunnittelija. Olin ehtinyt uimaan uudella Black Marlinilla järvessä vain kolmisen kertaa, mutta kokemukset olivat välittömästi varsin mieluisat - uintiasento oli erittäin luonteva, helposti liukuva ja sutjakka. Tästä pääsin jo ennen kisakokemusta Danielille hehkuttamaan ja kiitokset antamaan. Ihan huippua oli myös treffata HEAD Ambassador -tiimiläisiä kisatunnelmissa.
Kuvassa HEAD märkäpukujen suunnittelija  Daniel ja taustalla näkyy tämän kauden uutuus: swim-run puku

Vantaa Triathlonissa on sarjoja ja startteja niin paljon, ettei ihan meinannut pysyä itsekään kartalla. No, kartalla pysymisen haaste tuli vastaa toden teolla sitten kisan loppuvaiheissa. Starttasin naisten sprinttimatkalle (peesikielto -ryhmässä)  Naisia oli upee joukko säntäämässä Kuusijärveen. Uinti lähti käyntiin niin kuin ekassa kisassa saattoi odottaa. Rytmi Ihan sekaisin  ennen ekaa poijua ja sitten määrätietoinen rauhoittuminen ja keskittyminen huolelliseen uinti-vetoon.  Nousin vedestä kolmantena ja sittä sitten  innolla kohti transitiota ja #pinkwheels  -tuunattua Canyonia
 
Pyöräilyssä pääsin heti alkumetreillä kärkeen ja siinä asetelmassa pääsin vaihtamaan juoksuun. Juoksu alkoi kulkemaan tuttuun tapaan muutaman minuutin taistelun jälkeen. Mukana ei ollut mitään ajanottovälinettä, joten seurailin vain nuolia ja olin ihan hukassa ajan ja matkan kulun suhteen. Tietenkään en näin kokeneena kisaajana nähnyt tarpeellisena osallistua kisainfoon  :)  enkä kiireisen työviikon päätteeksi ehtinyt juurikaan reittikarttoja tsekkailemaan, joten en  todellakaan hahmottanut miten reitti etenee. Päästelin siis nuolten ohjaamana reippain askelin ja pienen loppukirin saattelemana maaliin. Arvelin, että nyt pitää kyl jatkaa vielä kisan jälkeen juoksua, koska askel tuntui kohtuuttoman kevyelle. Siteen tuli kovin outo tunne ajatuksiin. Ei tää tainnut ihan nappiin mennä, jotenkin lyhkäisellehän tämä tuntui. Ja niinhän se olikin. Reittikartan tsekkaus paljasti, että jätin juoksematta toisen luupin, joten tuloksena oli DQ. Eipä hätää. Hyvä treeni ja virheestä oppineena taas hiukan kokeneempana kohti seuraavia startteja. Tosin kyllä mä tulevaisuudessa mieluusti otan kierroslaskijan palveluja käyttöön aina, kun reitti koostuu useammasta luupista :)
Seuraavat startit olikin ohjelmassa heti seuraavana viikonloppuna: SM Sprintti Sääksjärvellä  lauantaina ja Finntriathlon Vanajanlinna sunnuntaina. Kisoja edeltävällä viikolla piti käydä aika monta kertaa säätietoja tutkailemassa. Karua luettavaa ja lauantaina karut ennusteet todellakin näyttivät realistisen luonteensa. Aika monta kertaa piti arvioida kisapukeutumista, kun ilman lämpötila oli 10 asetta ja tuuli melkoisen railakas. Sprinttikisasta kun oli kyse, niin eipä mitään säätöjä - kisa-asulla matkaan ja luonnetta kehiin.
 


 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 






Sääksen kirkkaasen veteen sännättiin naisten AG-rýhmällä  ja vedestä pääsin nousemaan kohtuu kärjessä samaa matkaa Päivi Rantalan kanssa.  Vaihtoalueella sain taas iloita HEADin vikkelyyttä. Sen lisäksi, että puku toimii ihanan sutjakasti vedessä, se myös solahtaa päältä pois hämmentävän heloposti. Eli puku koppaan ja #pinkwheels -Canyon baanalle. No, mun Sidit ei kyllä ole ihan sprinttikisailuun optimoidut, mutta pienen veivailun jälkeen huippukengät kiristyy jalkaan ja matka voi alkaa. Pyörävauhti oli jo ihan nolouteen asti menevän heikkoa. Jouduin useamman kerran matkan aikana menemään itseeni. Jokseenkin on työmaata pyörän päällä kesän mittaan tehtävä, että kisabaanalla ajo tuntuis kisaamiselle.



















Pyöräilyn vaihtoon tulin koko AG -ryhmän kärjessä ja pääsin juoksuosuudelle kohtuullisella etumatkalla. Juoksun kääntöpaikalla ohi singahti Johanna Virtanen hyvällä juoksurytmillä. Maaliin tulin reilun puoli minuuttia Johannan perässä koko AG ryhymän kakkosena ja oman sarjani N45-49 Suomen mestarina.
 













Kisan jälkeen autolta palkintojen jakoon hölkätessäni vasemman jalan vamma napsahti esiin. Enpäs päässytkään enää yhtään juoksuaskelta. Näihin vaivoihin on jo liian rutinoitunut, joten olin vahvasti siinä ajatuksessa, että vamma sulaa sunnuntain kisastarttiin mennessä. Koko päivä kylmässä  hytisten alkoi jo  painaa kropassa, joten olihan aika palata majapaikkaan lepäilemään ja valmistautumaan Finntriathlon Vanajanlinnaan.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 






sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Vauhtia ja vapaapäiviä

Kuluneella viikolla onnistuin kuormittamaan itseäni pienehköllä, mutta varsin tehollisella treenillä. Olo tuntui välillä jo liki  urheilulliselle.  Olen toteuttanut koko kauden todella täysin online -tunnustelua treenailun suhteen. En siis ole tehnyt yhtään pitkän aikavälin suunnittelua, koska työ - kaikessa kiinnostavuudessaan - imaisee rytmit usein sellaiseen asentoon, että tiukasti ohjelmoitu treenisysteemi aiheuttaisi pelkästään stressiä. Ja siinähän ei todellakaan ole yhtään mitään järkeä näillä vuosiluvuilla.  Ehdoton teemani on kuitenkin ollut tarkka hahmottaminen siitä, ettei treeniviikosta muotoudu tasapaksua puuroa ja mitäänsanomatonta jyystämistä. Fakta on myös se, etten myöskään kirjaa ylös treenejäni. En vaan jaksa innostua siitä. Sitä enempi sitten skannailen mielessäni tuntemuksiani kropassa ja fysiikassa - minkälaiseen treeniin kroppa tuntemuksien perusteella venyy.

Kuluneella viikolla päätin tehdä tietoisen  blokkitreenijakson niin, että 7 päivän jaksoon sisältyi  4  tehotreenipäivää ja 3 niistä peräkkäisinä päivinä. Time management oli vähän koetuksella, mutta sain mahdutettua jokaiselle arkipäivälle tunnin treenit  - tehoja vuoropäivin uinnissa, pyöräilyssä ja juoksussa.  Viime viikon kolea kevätkeli  keli johdatti tekemään pariin otteeseen pyöräilyn tehotreenit Wattbikellä Monnarilla. Samalla pääsin vähän tunnustelemaan miten tonnin Watti-kisa pitäisi taktikoida. Juoksussa oli ohjelmassa  6*1000m vedot. Treeni tuntui ylivoimaisen raskaalle, mutta tuntumaan nähden vedot kulki itseäni ilahduttavalla tahdilla.
 
Perjantaina olikin sitten treenivapaa päivä, mutta kropalle aikamoinen urakka: 2 h pelastushieronta by Pasi Tuhkanen. Pasi on muuten todellinen ihmeiden tekijä. Olisin todennäköisesti täysin romu ilman Pasin pitkäjänteistä työtä ja ymmärrystä mun kropan käyttäytymisestä. Pe -la välisen yön uni oli supersyvää - tuntui kuin oikein kohinalla lepo tarttunut kroppaan. Lepo tuli tarpeeseen, koska aamupäivällä rullailin fillarilla Jyväskylän Pyöräilyviikon starttitapahtumaan Jkl keskustaan, jossa itselläni oli ohjelmassa elämäni ensimmäinen Wattbike -kisa (1000m). Kyseessä aikamoisen minimatka, mutta sitäkin raastavampi. Spurtin (1'15") jälkeen sitten loiventava maantielenkki (n. 80 km)  Niskasen Wilman kanssa.
 
Äitienpäivän treenien suhteen olin jo antautunut hyvissä ajoin. Ohjelmassa, kun oli tiedossa kovin tärkeä äitienpäiväkiertue Laukaa-Jyväskylä -akselilla. Onneksi kiertue saatiin hyvin ravituissa tunnelmissa päätökseen sen verran aikaisin, että ehdin vielä metsälenkille puolitoista tuntia polkuja juoksemaan. Kotiovelta pääsen aivan mahtaviin maastoihin Päijänteen reunamille. Korkeuseroa riittää ja polkuja löytyy vaikka mitalla. Metsässä juokseminen on ihan parasta. Ja mikä raikkaus maantiepölyyn verrattuna!
 
 
 
 


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Mukana Team Elina Jouhkissa

Reilu viikko sitten sain Baba Lybeckiltä viestin, joka pysäytti ja kosketti aikalailla. Baba lähti kokoamaan  Team Elina Jouhkia. Tästä pyynnöstä ei voinut kieltäytyä.  Lue Elinan syvästi koskettava ja samalla hämmentävällä tavalla voimaannuttava tarina... sekä huimasti kasvavan Team Elina Jouhkin  kiinnostavat blogipostaukset:  http://www.anna.fi/baban-haba/

Me kaikki urheilemisesta nauttivat olemme onnekkaita, kun saamme tehdä sitä mitä haluamme! Omaa treenailua sävyttää monesti vaiva jos toinenkin, mutta silti pääsen monella tapaa  nauttimaan urheilun ja treenailun riemuista. Tämän riemun halua ehdottomasti omistaa Elinalle, jolla on mieletön spiritti näinkin vaikeina hetkinä!! 
 
Omistakaamme siis kaikki harjoittelumme ja kisamme Elinalle keräämällä samalla samalla rahaa Syöpäsäätiölle ja huomiota SPR:n kantasolurekisterille. Elinan motto on: ”Life may not be the party we hoped for, but while we are here, we might as well dance.”

Stamina Triathlon Clubin naiset - Staminaiset - olivat juuri "online" Team Elina Jouhki  Teamin alkumetreillä aivan upealla treenileirllä  Tahkolla - Tahko Spassa. Kiitokset siitä Vanajanlinna Groupille! Tahko Spa on muuten  vahvasti kehittämässä treeniolosuhteita mm. triathlonisteille.  Tästä pian lisää infoa lähiaikoina. Pysykäähän kuulolla!!
 
Staminaiset omistivat aivan upean leirin ikimuistoiset treenitunnit Elinalle. Siitä dokumenttina tämä kuva, jossa mukana Tanja Laine, Sari Puumala, Katja Mitrunen, Piia Manninen, Janina Rajecki, Nina Leppänen, Anne Kuvaja, Eija Kestiä, Sanna Paavilainen, Minna Elo, Soila Pellotsalo, Tarja Hautajoki, Anu Malinen, Auri Kaihlavirta, Jaana Ojala sekä Jarmo Rissanen (Staminaisten leirin pyöräkoutsi). Kuvaajana ja  vahvasti hengessä mukana oli Vanjanlinna Groupin  tj. Pekka Vihma. 
 
Voit tukea Elinaa tämän linkin kautta: http://bit.ly/QABmFJ
Suomen Roosa Nauha -kampanja http://www.cancer.fi/roosanauha/
SPR:n kantasolurekisterihttp://www.veripalvelu.fi/www/kantasolut
 
Ilmoittaudu Team Elina Jouhkiinbaba.lybeck@yle.fi
 
Energyloading @Tahko Spa