maanantai 23. kesäkuuta 2014

Boutique -kisailua Vanajanlinnassa

SM-kisojen jälkeinen aamu oli yhtä juhlaa, vaikka tassuparkani oli aikamoisen kipuinen - kantapää ei siis kestänyt askeltamista  ollenkaan.  Lähtökohdat  triathlonkisailuun ei siis välttämättä ihan parhaat mahdolliset. Siitä huolimatta ihana auringon paiste ja  mukava odotusarvo nostatti fiiliksen korkealle. Tiesin, että luvassa oli ihan parasta mahdollista kisameininkiä.  Finntriathlon -perheen uusi jäsen - Finntriathlon Vanajanlinna  oli viimein starttia vaille valmis. Lauantaina linnan ympäristössä oli jo kisattu Bisnestriathlonin merkeissä, joten sunnuntain kisaporukka pääsi starttaamaan jo kertaalleen testatulle kisabaanalle. Huippujärjestelyt, superympäristö ja -olosuhteet, aurinkoinen keli ja mahtava kisaporukka =  odotettavissa ainutkertainen kokemus!
Kisan odotusarvoa nostatti merkittävällä tavalla myös se, että olen päässyt tekemään kuluneen vuoden aikana CreaMentors -tiimillämme mielenkiintoista duuniprojektia yhdessä Vanajanlinna Groupin yrittäjien kanssa.  Olemme rakentaneet yhdessä uudenlaista palvelukonseptia, jossa yhdistyy bisness, wellness ja sport. Sportness on Vanajanlinna Groupin uusi palvelukonsepti, joka pureutuu työtehokkuuteen virittämällä johtoryhmien ja avaintiimien iskukykyä. Kestävän bisneksen kulmakivet teroitetaan valmennushenkisen Sportnessin avulla huippuunsa. Laadun takeena toimivat Suomen sportti –ja hyvinvointialan kovimmat huippuosaajat sekä Vanajanlinna Groupin permiumtason palvelut ja palveluympäristöt.  Kesäkuun alussa pääsimme julkistamaan Anu Helinin nimityksen uuden palvelun liidaajaksi. Sportness Manageri Anu aloittaa Vanajanlinna Groupin palveluksessa elokuun alussa, joten syksyn mittaan on lupa odottaa kiinnostavia uutisia Sportness -palveluista ja -tapahtumista.  
Itse kisaan....
Kisaan oli starttaamassa erityisen hyvän fiiliksen poppoo - hiukan alle 100 kisaajaa ja mukana monta ensikertalaista.  Töpöstely kipeällä tassulla toi toki oman oudon valmistelufiiliksen, koska arvelin, että osaltani kisa jää uinti-&pyöräilykisaksi. Lisäksi edellisen päivä hytistely kylmässä kisassa oli vähän verottanut iskukykyä. En antanut ajatuksen häiritä, koska tunnelma oli muute korkealla. Olin mukana kisassa HEAD Ambassador -tiimiläisenä ja HEAD oli mukana myös kisan yhteistyökumppanina.  Lisäksi fiilistä nostatti se, että transitio -alueella näkyi iloinen määrä pinkkejä renkaita. #pinklwheels #TeamElinaJouhki oli siis vahvalla edustuksella mukana kisassa. Pinkit renkaat itse asiassa aiheuttivatkin pientä hämminkiä uinnin jälkeisessä transitiossa. Nousin naisten kärjessä uinnista ja vaihtoon sännätessäni seurailin pitkää pyöräriviä ja pinkkejä renkaita. Juoksin siinä innostuksissani pitkäksi ja omat renkaat ihan hukassa. Täydellä ilolla tällaisen sähläyksen kyllä tein. Ihan huippua, että pinkkiä väriä renkaissa oli sekoiluksi asti :)
Itse kisa sujui iloisissa fiiliksissä. Pyöräily suoritettiin viitenä kierroksena suljetulla reitillä kauniissa ympäristössä glof -viheriöiden välissä.   Ihan totaalista puristusta en todellakaan onnistunut saamaan aikaan, mutta olinpa intoa täynnä, kun pyörän jälkeen vaihdoin Newtonit jalkaan ja totesin, että mä pystyn juoksemaan. Juoksureitti oli mukava yllätyksellinen, kun päästiin mm. luikahtamaan kolme kertaa linnan muurin läpi ja mutkittelemaan mukavasti Linnan ympärillä.  Kokonaisuudessaan kisareitti oli upean kompaktisti muotoiltu. Isot kiitokset Finntriathlonin organisaatiolle!
 
Kisailun jälkeen boutique -henkinen kisa sai niitin, kun tarjolla oli ylelliset sauna- ja peseytmisolosuhteet  sekä  kaiken kruunaaja: herkullinen brunssi linnan juhlasalissa. Ensi vuonna tämä kisa on aivan taatusti ykköslistalla monen kisaajan kalenterissa. Suosittelen!
 
 
 

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Sprinttailua ja sähläilyä

Heti kärkeen joudun toteamaan, että nyt joudun blogimaailman rytmiin suhteutettuna palaamaan historiassa kohtuuttoman pitkästi menneisyyteen - kesäkuun alkuun.  Triathlonin kisakausi pääsi omalta osaltani käyntiinVantaaTriathlonissa, jossa HEAD oli näyttävästi mukana kisan yhteistyökumppanina. Mukana kisakauden avausta olis juhlistamassa HEAD Swimmingin edustajat, jotka tulivat Ruotsista seuraamaan kisaa.  Erityisen hienoa oli treffata ennen kisastarttia itse mestari Daniel, joka on uuden HEAD Black Marlin -märkäpuvun suunnittelija. Olin ehtinyt uimaan uudella Black Marlinilla järvessä vain kolmisen kertaa, mutta kokemukset olivat välittömästi varsin mieluisat - uintiasento oli erittäin luonteva, helposti liukuva ja sutjakka. Tästä pääsin jo ennen kisakokemusta Danielille hehkuttamaan ja kiitokset antamaan. Ihan huippua oli myös treffata HEAD Ambassador -tiimiläisiä kisatunnelmissa.
Kuvassa HEAD märkäpukujen suunnittelija  Daniel ja taustalla näkyy tämän kauden uutuus: swim-run puku

Vantaa Triathlonissa on sarjoja ja startteja niin paljon, ettei ihan meinannut pysyä itsekään kartalla. No, kartalla pysymisen haaste tuli vastaa toden teolla sitten kisan loppuvaiheissa. Starttasin naisten sprinttimatkalle (peesikielto -ryhmässä)  Naisia oli upee joukko säntäämässä Kuusijärveen. Uinti lähti käyntiin niin kuin ekassa kisassa saattoi odottaa. Rytmi Ihan sekaisin  ennen ekaa poijua ja sitten määrätietoinen rauhoittuminen ja keskittyminen huolelliseen uinti-vetoon.  Nousin vedestä kolmantena ja sittä sitten  innolla kohti transitiota ja #pinkwheels  -tuunattua Canyonia
 
Pyöräilyssä pääsin heti alkumetreillä kärkeen ja siinä asetelmassa pääsin vaihtamaan juoksuun. Juoksu alkoi kulkemaan tuttuun tapaan muutaman minuutin taistelun jälkeen. Mukana ei ollut mitään ajanottovälinettä, joten seurailin vain nuolia ja olin ihan hukassa ajan ja matkan kulun suhteen. Tietenkään en näin kokeneena kisaajana nähnyt tarpeellisena osallistua kisainfoon  :)  enkä kiireisen työviikon päätteeksi ehtinyt juurikaan reittikarttoja tsekkailemaan, joten en  todellakaan hahmottanut miten reitti etenee. Päästelin siis nuolten ohjaamana reippain askelin ja pienen loppukirin saattelemana maaliin. Arvelin, että nyt pitää kyl jatkaa vielä kisan jälkeen juoksua, koska askel tuntui kohtuuttoman kevyelle. Siteen tuli kovin outo tunne ajatuksiin. Ei tää tainnut ihan nappiin mennä, jotenkin lyhkäisellehän tämä tuntui. Ja niinhän se olikin. Reittikartan tsekkaus paljasti, että jätin juoksematta toisen luupin, joten tuloksena oli DQ. Eipä hätää. Hyvä treeni ja virheestä oppineena taas hiukan kokeneempana kohti seuraavia startteja. Tosin kyllä mä tulevaisuudessa mieluusti otan kierroslaskijan palveluja käyttöön aina, kun reitti koostuu useammasta luupista :)
Seuraavat startit olikin ohjelmassa heti seuraavana viikonloppuna: SM Sprintti Sääksjärvellä  lauantaina ja Finntriathlon Vanajanlinna sunnuntaina. Kisoja edeltävällä viikolla piti käydä aika monta kertaa säätietoja tutkailemassa. Karua luettavaa ja lauantaina karut ennusteet todellakin näyttivät realistisen luonteensa. Aika monta kertaa piti arvioida kisapukeutumista, kun ilman lämpötila oli 10 asetta ja tuuli melkoisen railakas. Sprinttikisasta kun oli kyse, niin eipä mitään säätöjä - kisa-asulla matkaan ja luonnetta kehiin.
 


 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 






Sääksen kirkkaasen veteen sännättiin naisten AG-rýhmällä  ja vedestä pääsin nousemaan kohtuu kärjessä samaa matkaa Päivi Rantalan kanssa.  Vaihtoalueella sain taas iloita HEADin vikkelyyttä. Sen lisäksi, että puku toimii ihanan sutjakasti vedessä, se myös solahtaa päältä pois hämmentävän heloposti. Eli puku koppaan ja #pinkwheels -Canyon baanalle. No, mun Sidit ei kyllä ole ihan sprinttikisailuun optimoidut, mutta pienen veivailun jälkeen huippukengät kiristyy jalkaan ja matka voi alkaa. Pyörävauhti oli jo ihan nolouteen asti menevän heikkoa. Jouduin useamman kerran matkan aikana menemään itseeni. Jokseenkin on työmaata pyörän päällä kesän mittaan tehtävä, että kisabaanalla ajo tuntuis kisaamiselle.



















Pyöräilyn vaihtoon tulin koko AG -ryhmän kärjessä ja pääsin juoksuosuudelle kohtuullisella etumatkalla. Juoksun kääntöpaikalla ohi singahti Johanna Virtanen hyvällä juoksurytmillä. Maaliin tulin reilun puoli minuuttia Johannan perässä koko AG ryhymän kakkosena ja oman sarjani N45-49 Suomen mestarina.
 













Kisan jälkeen autolta palkintojen jakoon hölkätessäni vasemman jalan vamma napsahti esiin. Enpäs päässytkään enää yhtään juoksuaskelta. Näihin vaivoihin on jo liian rutinoitunut, joten olin vahvasti siinä ajatuksessa, että vamma sulaa sunnuntain kisastarttiin mennessä. Koko päivä kylmässä  hytisten alkoi jo  painaa kropassa, joten olihan aika palata majapaikkaan lepäilemään ja valmistautumaan Finntriathlon Vanajanlinnaan.