Kuluneella viikolla onnistuin kuormittamaan itseäni pienehköllä, mutta varsin tehollisella treenillä. Olo tuntui välillä jo liki urheilulliselle. Olen toteuttanut koko kauden todella täysin online -tunnustelua treenailun suhteen. En siis ole tehnyt yhtään pitkän aikavälin suunnittelua, koska työ - kaikessa kiinnostavuudessaan - imaisee rytmit usein sellaiseen asentoon, että tiukasti ohjelmoitu treenisysteemi aiheuttaisi pelkästään stressiä. Ja siinähän ei todellakaan ole yhtään mitään järkeä näillä vuosiluvuilla. Ehdoton teemani on kuitenkin ollut tarkka hahmottaminen siitä, ettei treeniviikosta muotoudu tasapaksua puuroa ja mitäänsanomatonta jyystämistä. Fakta on myös se, etten myöskään kirjaa ylös treenejäni. En vaan jaksa innostua siitä. Sitä enempi sitten skannailen mielessäni tuntemuksiani kropassa ja fysiikassa - minkälaiseen treeniin kroppa tuntemuksien perusteella venyy.
Kuluneella viikolla päätin tehdä tietoisen blokkitreenijakson niin, että 7 päivän jaksoon sisältyi 4 tehotreenipäivää ja 3 niistä peräkkäisinä päivinä. Time management oli vähän koetuksella, mutta sain mahdutettua jokaiselle arkipäivälle tunnin treenit - tehoja vuoropäivin uinnissa, pyöräilyssä ja juoksussa. Viime viikon kolea kevätkeli keli johdatti tekemään pariin otteeseen pyöräilyn tehotreenit Wattbikellä Monnarilla. Samalla pääsin vähän tunnustelemaan miten tonnin Watti-kisa pitäisi taktikoida. Juoksussa oli ohjelmassa 6*1000m vedot. Treeni tuntui ylivoimaisen raskaalle, mutta tuntumaan nähden vedot kulki itseäni ilahduttavalla tahdilla.
Perjantaina olikin sitten treenivapaa päivä, mutta kropalle aikamoinen urakka: 2 h pelastushieronta by Pasi Tuhkanen. Pasi on muuten todellinen ihmeiden tekijä. Olisin todennäköisesti täysin romu ilman Pasin pitkäjänteistä työtä ja ymmärrystä mun kropan käyttäytymisestä. Pe -la välisen yön uni oli supersyvää - tuntui kuin oikein kohinalla lepo tarttunut kroppaan. Lepo tuli tarpeeseen, koska aamupäivällä rullailin fillarilla Jyväskylän Pyöräilyviikon starttitapahtumaan Jkl keskustaan, jossa itselläni oli ohjelmassa elämäni ensimmäinen Wattbike -kisa (1000m). Kyseessä aikamoisen minimatka, mutta sitäkin raastavampi. Spurtin (1'15") jälkeen sitten loiventava maantielenkki (n. 80 km) Niskasen Wilman kanssa.
Äitienpäivän treenien suhteen olin jo antautunut hyvissä ajoin. Ohjelmassa, kun oli tiedossa kovin tärkeä äitienpäiväkiertue Laukaa-Jyväskylä -akselilla. Onneksi kiertue saatiin hyvin ravituissa tunnelmissa päätökseen sen verran aikaisin, että ehdin vielä metsälenkille puolitoista tuntia polkuja juoksemaan. Kotiovelta pääsen aivan mahtaviin maastoihin Päijänteen reunamille. Korkeuseroa riittää ja polkuja löytyy vaikka mitalla. Metsässä juokseminen on ihan parasta. Ja mikä raikkaus maantiepölyyn verrattuna!
